Salmiakkia ja ihmisen poikasia

Oletteko huomanneet, miten hurjasti päivä on pidentynyt? Kun tulee päiväkodin kautta kotiin, saattaa vielä pienen hetken olla valoisaa. Pakkanen tekee taivaasta kirkkaan ja auringonlasku lisää sinne vaaleanpunaista! 

Tänään ma 21.1.2013 aurinko nousi Helsingissä klo 09:15 ja laski klo 16:16. Vertailun vuoksi kuukausi sitten lukemat olivat nousu 09:42 ja lasku 15:23.


Sitten haasteiden ja tunnustusten pariin. Ihana Maria aina muistaa mua lämmöllä. Kiitos jälleen, ihanainen. Tällä kertaa vuorossa on tunnustus nimeltään "A blog with substance". Maria haastoi mut kertomaan 8 asiaa itsestäni sekä jakamaan haaste eteenpäin 8 ihanalle blogille.


1. Olen opetellut syömään suklaata vasta kolmikymppisenä. Totta se on! Siihen asti mulle kelpasi vaan salmiakki: turkinpippurit, merkkarit, lätkäliigat, pantterit, supersalmiakki. Nykyään vaan monen lempikarkkini maku on muuttunut, karkkiresepti siis (tai sitten mun oma maku on muuttunut, sekin on hyvin mahdollista). Karkit eivät kuitenkaan enää maistu samalta kuin ennen. Suklaista parhaita ovat punainen royal ja sininen fazer.

2. Olen talvi. Värianalyysin mukaan omat luonnolliset värimme määräävät sen, mitkä värit näyttävät hyviltä päällä. Joku hehkuu punaisessa, mä hehkun tummansinisessä! Värianalyysin mukaan ihmiset voidaan jakaa neljään eri tyyppiin: talvi, kevät, kesä, syksy. Talvi-ihmisen viileät sävyt hallitsevat ihoa, hiuksia ja silmiä. Kirkkaat ja rohkeat värit ovat valttia talvi-ihmisen pukeutumisessakin: lumivalkoinen ja syvä musta näyttävät hyviltä vain talvi-ihmisen yllä, voimakkaat punaiset ja fuksian sävyt sopivat loistavasti tälle värityypille. Talvi-ihmisen kannattaa välttää haalistuneita ja kellertäviä sävyjä, oranssi ei sovi esim. mulle ollenkaan. Erityisen vaikuttavalta talvi-ihminen näyttää kuulemma pukeutuessaan syvimpään mahdolliseen siniseen.

 

3. Olen lähes "luomutyttö". Mulla ei siis ole koskaan ollut hiustenpidennyksiä, ripsienpidennyksiä tai rakennekynsiä. En ole myöskään koskaan käynyt manikyyrissä, hampaidenvalkaisussa tai ihonpuhdistuksessa. Ja hyvin oon pärjännyt! Tai ainakin luulen niin. Joskus 10v. sitten sokkarilla oli viisissäkymmenissä oleva silmänympärysvoide-esittelijä mainostamassa tuotteita ja hyvin on jäänyt mieleen hänen huokailevat sanansa, kun hän kuuli minun olevan jo yli 30v, että "sun olis kuule pitänyt jo 5 vuotta sitten ryhtyä käyttämään näitä", joten päätin sitten olla käyttämättä ollenkaan, kun kerta myöhästyin niin pahasti aloituksesta ;) Yhdestä en kuitenkaan tingi eli en koskaan mene meikit naamassa nukkumaan. Niin, ja luotan Niveaan. Kampaajalla sentään käyn värjäyttämässä hiuskuontaloani, ilman väriä olisin jo kovasti harmaa (vaikka harmaa on kyllä hieno tukanväri!).


4. Rakastan vauvoja ja pikkulapsia. "Ihmisen poikanen" on vaan niin ihana! Omien muksujen kasvaessa olen oppinut myös rakastamaan näitä isoja lapsia ja nauttimaan siitä helppoudesta, mitä lasten kasvaminen tuo elämään: saa nukkua keskeytyksettä koko yön, ei suurta draamaa syömisten suhteen, keräävät jo itse lelunsa ja siivoavat jälkensä, auttavat kotitöissä, eikä olla koko ajan kysymässä, että "mitä mä sitten tekisin.." Kaipaan silti suuresti noita kotiäitivuosia, kun olin muksujen kanssa kotona, sillä vauva- ja pikkulapsivaihe menevät ohi niiiiiiiiiin nopsaan. Mutta kaikille yöheräilyjen ja ruokanirsoilijoitten äideille voin kertoa, että toivoa on, että teilläkin joskus nukutaan koko yö keskeytyksettä, lapset syövät reippaasti ja imuroivat itse huoneensa ;)


Kesällä 2012 Tanskassa.


5. Mulla on ylempi korkeakoulututkinto. Opiskelu on kivaa ja uuden oppiminen ihanan haastavaa! Aikuisena opiskeleminen ja työn ohessa opiskelu tuntuvat sopivan mulle, sillä olen parhaimmillani juuri pienen paineen alla. Lukioaikoina olin melko laiska opiskelija ja kiinnostunut mieluummin kaikesta muusta kuin koulukirjoista. Mutta ylioppilaaksi pääsin silti ja päästötokarin keskiarvo oli 8,5.

6. Musta piti alunperin tulla luokanopettaja. Tai itseasiassa tekstiilityön tai enkun opettaja. Mutten sitten lukion jälkeen päässyt sisään okl:ään. Myös lentoemon haave kyti jonkun aikaa, mutta esikoisen syntymä sai mielen muuttumaan. Sen jälkeen onkin ollut jalat maassa ja vaan pää pilvissä!

7. Uskon ufoihin. Maailmankaikkeudessa täytyy olla muitakin kuin vain me.

8. Uskon, että asioilla on taipumus järjestyä ja että onnellisuus on meistä itsestämme kiinni (huomisen onnellisuus syntyy niistä valinnoista, jotka teemme tänään). Kun laittaa hyvän kiertämään, se palaa ennen pitkää takaisin antajalleen.


Jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaviin ihaniin blogeihin 
(linkit aukeavat klikkaamalla, käykäähän tutustumassa, jolleivät ole jo suosikkilistallanne):



10 kommenttia

  1. Minustakin piti tulla opettaja.. :))

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva tuo rannalla juoksemiskuva! Niin raikas ja kesäinen!

    Tuo "mitä mä sitten tekisin.." vaihe lapsilla on niin rasittavaa :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sally tunnustuksesta! Yllättävän moni noista asioista, joita itsestäsi kerroit, pätee myös muhun pienillä eroavaisuuksilla :) Tuo rantakuva lapsista on niin ihanan hyväntuulinen ja raikas!

    VastaaPoista
  4. Kiitti :) nyt kyllä pistit pahan ... KAHDEKSAN ! Hjelp :D

    VastaaPoista
  5. Lämmin kiitos muistamisesta!
    Ihania tunnustuksia sinusta :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos tunnustuksesta Sally - tämä lämmitti kovasti! :)

    VastaaPoista
  7. Kiitti, t. tyyppi, josta piti aina tulla opettaja, ja josta vihdoin TULEE opettaja :-D

    VastaaPoista
  8. Paljon samoja asioita allekirjoitan :) Ihanaa, että otit haasteen vastaan <3

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos kovasti :)) Kerksinkin tämän haasteen tehdä tuossa vastikään :) Mutta mukavaa kun muistit minua <3
    Minäkin niin tykkään rantakuvasta lapsista :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. Anonyyminä ei valitettavasti voi kommentoida ollenkaan.