Sunnuntain luistinretki


Mukava viiden asteen pakkanen. Pakattiin mehut reppuun ja lähdettiin muksujen kanssa heti aamupäivästä luistelemaan. Pikkusisko sai Joulun alla ekat luistimensa ja yllättävän hyvinhän tuo jo sujui. Aluksi otettiin tuntumaa jäähän mun lapsuusaikaisen potkukelkkani tuella. Joulupukki toi sen mulle 1973 ja nimesin sen silloin "pottuteltaksi". Punainen maali on jo vuosikymmenten myötä rapissut ja porkat on ruosteessa, mutta kelkka on aivan täydellinen just tuollaisena!


Melko pian Pikkusiskon tasapaino alkoi löytyä ja potkukelkka hylättiin luistinradan laidalle. Isosisko ja -veli sirklasivat ympärillä ja  meidän innokas jääprinsessa oli sata lasissa koko 5-vuotiaan innostuksellaan! Tunnin harjoittelun jälkeen ehdotin, että eiköhän lähdettäis jo kotsaan kaakaolle. Mulla meinas nimittäin olla jo varpaat jäässä. Niin me sitten lähdettiin. Isommat jäivät vielä toiseksi tunniksi luistelemaan ja tulivat sitten perässä. 



Kotona keitimme makoisat kaakaot ja jääkaapista löytyi vielä pari eilisiltana paistettua köyhää ritariakin. Nam, miten hyviltä ne lämmitettyinä maistuivatkaan.. Sitten iso kattilallinen soppaa liedelle. Missähän mun luistimet mahtaa muuten olla? Nykyäänhän tytötkin haluavat itselleen hokkarit, mutta mä olen sitä mieltä, että kyllä kaunoluistimet on kaunoluistimet.. 

Reipasta sunnuntaita!


10 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, ihana. Ainakaan 15 vuoteen en oo itse luistellut. Onkohan tuo niinkuin polkupyörällä ajo, että onnistuisi vielä..?

      Poista
  2. Joo meilläkin pienempi on luistimia vailla kun isoveli hoidossa luistelee, täytyis itelle ostaa luistimet ja alkaa lasten kanssa käymään luistelemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo opettamonen sujuisi puolta paremmin, kun itselläkin olisi luistimet jalassa. On vähän sellaista "tököttämistä" kun toinen kävelee vierellä ;)

      Mukavaa maanantaita, Heli!

      Poista
  3. Luisteluajatuksia hiipi minunkin mieleeni. Toivottavasti saan aikaiseksi luistinten teroituksen lähiaikoina...

    Mullakin on hokkarit. Ovat vaan niin paljon paremmat jalassa, eikä terä tunnu jalkapohjaan. Ja tämähän on päivän selvä yhtälö - eihän ne miehet nyt luistelisi luistimilla jotka kivistävät jalkapohjaa. Ajatteleppa, ne kaikki raavaat jääkiekon pelaajat ja vaatimukset hokkareiden laadusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Anne arvatenkin oikeassa ;) Mutta kaunoluistimet on niin kauniit. Ja eiks tää naisen elämä vähän oo sitä, että "kauneudesta pitää kärsiä"? Tapasi ainakin mun Mummi aina sanoa..

      Mukavaa uutta viikkoa!

      Poista
  4. Tänään oli kyllä sellaiset mageet lumihuurut puissa, että harmitti hurjasti, kun en ehtinyt valoisaan aikaan kuvaamaan. Ehkä jos huomenna olis vielä... Kivaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni muukin on sanonut samaa, mutta ei meillä vaan.. Huurukelejä siis odotellessa ;)

      Joko olette päässeet eroon oksupoksusta?

      Poista
  5. Ihania kuvia <3
    Tuollaiset retket kera kuuman mehun on kyllä ihan parhaita! Ehkä ensi viikonloppuna mekin jo päästään luisteleen (siis jos tää keuhkopöhö jättää mut rauhaan ja löydän jostain luistimet :)

    Ihanaa alkuviikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria. Kannattaa parantua rauhassa, ettei tuu jälkitauteja. Ei sais nauraa, mutta että jos sykemittari piippaa jo eteisessä lenkkivaatteita pukiessa..

      Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.