Vuosi vaihtui kirpeässä pakkassäässä. Meillä juhlistettiin vuoden vaihtumista omalla porukalla. Syötiin hyvin, valettiin tinat ja lapset seisoivat pihalla asennossa, kun iskä sytytti muutaman pienen tulivuoren ja paukkuraketin. Niissä riitti kikatusta ja lystiä aivan riittämiin. Halvat huvit! Me istuimme Pikkusiskon kanssa sisällä ikkunan ääressä, sillä häntä kovat äänet ja yötaivaalla räiskyvät raketit pelottivat. Ollaan myös vähän flunssaisia.
Tämä tammikuun ensimmäinen päivä on minun ehdoton lempparini. Pöytä on putsattu vanhasta ja eletään uutta aikaa. Meidän tammikuumme on viimeiset 8-9 vuotta ollut tipaton - niin myös tänä vuonna. Ei sillä, että olisi tarvetta tarkastella kriittisesti omia juomatapojaan, vaan ennemminkin siksi että keho ja mieli saa puhdistautua ylensyönnistä ja jouluähkystä. Niin ihanaa, kuin onkin laitella joulua, niin aivan yhtä ihanaa on pakata viimeisetkin joulutavarat loppiaisena laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Kaikella on aikansa. Olen huomannut, että tipattomuus herättää myös kanssaihmisissä reaktioita, sillä jokaisen tuttavapiiriin kuuluu varmasti joku, joka ei pysty olemaan kokonaista kuukautta ilman siideriä, olutta, viiniä tai muuta viisasten juomaa. Heitä löytyy valitettavan paljon myös pikkulapsiperheitten vanhemmista. Mikä on tietenkin sääli sinänsä ja omiaan lisäämään välinpitämättömyyttä perheissä. Tipattomuus on tietoinen valinta. Itseluottamus kasvaa kohisten, kun pysyy sanassaan. Rytmitaju paranee. Sitäpaitsi, tammikuussa, loppiaisen jälkeenhän alkavat muutoinkin ns. härkäviikot. Jouluherkut ja loikoilu jätetään taakse ja aloitetaan arki. Ennen wanhaan se merkitsi sitä, että hupiajelut hevosilla olivat ohi ja vetohärät ja miehet valjastettiin metsätöihin. 2-3 kuukautta paiskittiin töitä kuin raivo härkä. Kunnes laskiaisesta alkoi taas rauhallisempi tahti ja laskeutuminen paaston aikaan. Nykyään rasitetaan kroppaa kuntoilulla ja paiskitaan töitä siistissä toimistossa, myymälässä, robotin kaverina. Työn fyysinen kuormittavuus on murto-osa sadan vuoden takaisesta, mutta burn out yhä yleisempää. Usein omien työtehtävien lisäksi täytyy tehdä vielä poissaolevan/lomautetun työkaverinkin työt. Entisaikojen raivo härkä taitaa olla nykyisellään apinan raivo tässä oravanpyörässä. 
Me olemme ottaneet nämä joulun ja uuden vuoden välipäivät lunkisti. Olemme pötkötelleet ja levänneet, leikkineet ja pelanneet lasten kanssa. Meillä oli tässä oikein Harry Potter maraton alkuviikosta, kun katsoimme peräjälkeen sekä Viisasten Kiven että Salaisuuksien Kammion. Ja muksut tykkäsivät! Sen jälkeen on tehty taikatemppuja ja keksitty taikasanoja ja kuljettu viitta harteilla. Yhtenä iltana iskä ja äiti katsoivat vielä tämän viimeisimmän Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta. Mikä oli omasta mielestäni tosi hyvä, vaikka olikin kriitikoiden lyttäämä enkä sen vuoksi asettanut sille ennakkoon suuria toiveita. Elokuva teki minuun kuitenkin vaikutuksen. Hieman samaan tyyliin kuin E.T. aikoinaan. Oih, joku päivä katsomme E.T:nkin lasten kanssa yhdessä ja juttelemme äärettömästä avaruudesta ja maailmankaikkeuden taivaankappaleista. Harmi, että eilen illalla/viime yönä taivas oli pilvessä, emmekä voineet tähystää kaukoputkella kuunpimennystä. Tänä iltana täytyy taas yrittää, josko näkisi edes tähdenlennon. Seuraava kuunpimennys näkyy Suomessa nimittäin vasta keväällä 2013.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. ★