Tällä kertaa onkin vuorossa toivepostaus ja aiheena inhokkihuonekalut + tavarat, jota toivoivat ainakin Maija ja Tiiti ;) Tavara yksin ei tee ketään onnelliseksi. Kuitenkin me keräilemme ympärillemme kaikenlaista tavaraa, sillä kyllä ainakin mun mielestä omassa kodissa pitää olla sellaisia juttuja, joista tykkää. Ja kun nyt paljastan, mistä en niin kauheasti tykkää, niin älköön kukaan suuttuko, kun kerron, että mun inhokkeja ovat mm:
tavarat, jotka on saatu liikelahjoina ja niissä on jonkun firman logo
kummalliset matkamuistot joita kannetaan ulkomailta tuliaisiksi
huoltoasemalta viimetipassa ostetut tuliaiset
viisikymmentä pokaalia kirjahyllyssä
mäntyiset levitettävät "mökkisohvat"
muhkeat nahkasohvat ja tv-tuolit
pyökin ja kirsikan väriset lastulevykalusteet
metallilankaiset korivaunut, jossa pyörät alla
cd-levytornit
eteisen bukleematot
Mä tiedän, mistä puhun, sillä meillä on jossain vaiheessa ollut ne kaikki!
Yleisesti ottaen olen jo 5-6 vuoden ajan systemaattisesti yrittänyt vähentää kodissamme olevan tavaran määrää. Nykyään olen myös paljon harkitsevampi shoppailija eli hankin meille uutta tavaraa vain tarpeeseen (toki joskus naisen luontainen shoppailuvaihde iskee päälle ja tulee hankittua jotain hetken mielijohteesta, muttei läheskään yhtä usein kuin aiemmin). Monen monta ihanuutta kodistamme onkin lähtenyt huuto.netin ja blogikirppiksen kautta uuteen kotiin ja joukossanne on monta lukijaa, jotka ovat antaneet Sallyn vanhoille tavaroille uuden elämän ;) Ne tavarat eivät ole olleet inhokkeja, vaan ansaitsivat mielestäni mieluummin uuden kodin kuin olla meillä kaapin perukoilla pölyyntymässä. Kun me löimme hynttyyt yhteen mieheni kanssa niin meillä oli yhtäkkiä pienessä asunnossa kahden huushollin tavarat. Siis kahdet ruokapöydät, neljä sohvaa, kahvinkeittimiä, astioita, mattoja ja muuta yli oman tarpeen. Olishan se ollut helppoa heivata miehen tavarat mäkeen ja pitää vain itse hankkimani, mutta koska koti on molempien koti, pitää siellä olla myös molempien tavaraa. Tai niin uskottelin pitkään itselleni ja yritin tottua eripariseen sisustukseemme.. Meillä oli nimittäin oikeasti noi yläkuvien punaruskeat nahkasohvat, pyökin värisiä kalusteita, hutera pirtinkalusto, rahaa vähän ja paljon tutuilta (ja sukulaisilta) saatuja koriste-esineitä, matkamuistoja ja muita eriparisia tavaroita, jotka kaivettiin kiireesti esiin aina, kun kyseiset vieraat ajoivat pihaan. Ahdistavaa!
Vaan ei ole enää. Olen onnistunut sittenkin heivaamaan kaikki inhokit mäkeen! Ei vaan, tavaroista on luovuttu yhteistuumin, ollaan annettu niitä eteenpäin ja loput viety kirpparille. Sitten yhdessä ollaan hankittu uutta meidän näköistämme tilalle. Mies ymmärsi varmaankin parin kerran jälkeen, kun olin polkenut jalkaa, että antaa vaimon päättää. Vastavuoroisesti autotalli on saanut aina olla hänen valtakuntaansa, eikä vaimolla kukkapurkkeineen ole ollut sinne asiaa! Mielestäni reilua ;) Ikean Ektorp sohvat meillä ovat olleet nyt jo 5 vuotta ja olen yhä todella tyytyväinen niihin! Meillä on ollut niissä vaalean beiget ruusupäälliset, rohkeat mustat ja nämä raikkaat valkoiset. Kaikista olen tykännyt kovasti. Sisustamiseen ei ole ollut koskaan paljoa rahaa käytössä, sillä olin 10 vuotta kotiäitinä, mutta kekseliäisyydellä, itse tekemällä ja kirppislöydöillä pääsee yllättävän pitkälle! Nuo kotiäitivuodet ovat tavallaan olleet mun "sisustusalan korkeakouluni". Olisikin kiva kuulla, mitkä ovat sun inhokkisi sisustuksessa?
-Sally-
Jutun inhokkikuvat meiltä 2000-luvun alusta ;) Oikeesti!
Hih, ylikiva postaus :) Mun inhokki nro 1 ehdottomasti se sellainen nahkainen tv-tuoli joka pyörii + siihen rahi YÖÖÖÖK :D
VastaaPoistaVeit jalat suustani, noi pyörivät tv-tuolit on kans sellaisia, etten huolisi niitä meille, vaikka lapsuudenkodissani sellaiset olikin. Rahien kera ;)
PoistaMuistatko kun mä tein tän täsmälleen saman pari vuotta sitten ja siitä syntyi aivan hirveä haloo :DDD
VastaaPoistaAuts, mutkin varmaan lynkataan tän jutun perusteella.. Pitääkin käydä kurkkimassa sun inhokit blogista. Mukavaa tiistaita!
PoistaAika samat inhokit täälläkin:) Meillä äitillä on tosin aika paljon sellaista mitä en itselleni ottaisi. Siellä tulee aina hyvin kotoinen olo.En tieä johtuuko se sitte niistä tutuksi tulleista lastulevy kalusteista vai siitä että siellä asuu äiti:)
VastaaPoistaNo äitihän se on se kodin hengetär ;) Munkin lapsuuden kodissa oli sammaleenvihreät plyysisohvat nojatuoleineen, ei tosin enää pitkään aikaan. Mutta oli myös mukavia vanhoja kalusteita, kuten levitettävä puusohva, piironkeja ja lautashylly. Vanhaa ja uutta yhdistämällä saadaan mielenkiintoinen kokonaisuus, joka ei näytä liian harkitulta!
PoistaMeillä pyritään yhdistämään oikeesti vanhaa ja tunnelmaltaan maalaista uudempaan ja mukavampaan. Inhokit ovat pitkälti samoja, kuin sinulla. Mutta televisiot ja hirvittävän isot ja rumat, mustat stereohässäkät isoine kovaäänisineen on kaikista kamalinta, mitä meiltä löytyy! Mies haluaisi ne pitää, minä en! Ihan sama, onko äänentoiston kannalta sitä tai tätä, mutta hirveän näköiset ne vaan on olohuoneessa...
VastaaPoistaKomppaan sua täysin, Henkkumaaria. Mut hifistille ääni on tärkein! Telkkarit on kyl pääosin rumia kapistuksia. Onneks niitä on nykyään myös valkoisena ja kuulemma sellaisiakin, että kuvaruut on peili silloin, kun tv ei ole päällä. Mun miehellä on useampi kitara/ sähkökitara, vahvistimia, vahvistinpiuhoja, jyllymetreittäin musaa.. Olenkin luvannut hänelle joskus ihan oman kitarahuoneen! Kuulemma Andy McCoylläkin on sellainen ;)
PoistaIhana postaus! Jotenkin niin tutunnäköisiä nuo vanhat kuvat, sillä meilläkin oli ennen paljon pyökinvärisiä kalusteita :D Harmi että minulla on tosi vähän kuvia vanhoista sisutuksista.
VastaaPoistaMukavaa tiistaita!
Tiedätkö, mäkin huomasin saman eli 10 vuotta sitten filmiä ei todellakaaan tullut tuhlattua sisustuskuviin, vaan aina niissä oli lapsia, kekkereitä tai lomareissukuvia. Onneksi tuli digikamerat ja muutti kaiken. Samoin, mukavaa päivää!
PoistaTää oli kiva postaus! Mun inhokki löytyy täältä http://siirappiajahunajaa.blogspot.fi/2010/10/slow-living.html
VastaaPoistaJuu, myös minä olen antanut Sallyn vanhoille tavaroille uuden elämän; yksi niistä kylteistä roikkuu tuolla meidän veskin seinässä ;)
Ihanaa tiistaita,
ny takaisin kirpparitavaroiden laittoon ("Kaikki turhuudet sinne vaan, ei niitä kuitenkaan tule käytettyä" totesi mies aamulla ;)
Joo, huutiksen kautta me taidettiin alunperin tutustuakin :) Ja siitä on jo kauan. Täytyykin käydä muistin virkistämiseksi lukaisemassa toi inhokkipostauksesi (ja samalla uusin). Mistä muuten otit kirppispöydän?
PoistaTämä on varmaan paras lukemani postaus koko blogiajalta!! Siis nyt en puhu pelkästään sinun postauksista, vaan kaikkien.
VastaaPoistaIhana katsoa noita pyökin ja ruskean sävyisiä kuvia, sillä ne ovat joskus olleet meilläkin. Ja myyntiin kun laitoin, menivät kuin kuumille kiville: ostajina juuri noita pienitulosia, vasta perheen perustajia. Juuri sellasia, kun mekin mieheni kanssa ostaessamme olimme :)
Olkkarikuvista valkoinen miellytti eniten, mutta pikkuhiljaa on meillekkin tulossa väriä (lue mustaa) mukaan ;)
Mia Mia, tässähän melkein punastuu.. Kaikki me ollaan aloitettu tyhjästä, muutettu ensimmäiseen omaa kotiin ja rahaa on ollut vähän. Rahan vähyys ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö voisi olla kaunista, kunhan on kekseliäs. Ja paras sisustus on nimenomaan uutta ja vanhaa yhdistämällä aikaan saatu, ei liian harkittu kokonaisuus. Mutta tosiaan, jutun pointti oli nauraa itselle, sillä ei meilläkään ole aina ollut valkoiset sohvat ja itämaisen maton hapsut suorassa ;) Jokainen voi kaivella esiin oman "sisäisen sisustajan" ja rakentaa pikkuhiljaa omannäköisensä kodin. Niin minäkin olen tehnyt. Mukavaa uutta viikkoa!
Poista