Väärillä raiteilla

Mitäs te olette touhuilleet syyslomalla? Mulla meni tänään pasmat sekaisin yllättävän tapahtumaketjun vuoksi, kun huomasin olevani Seinäjoella! Ufosieppauksesta ei sentään ole kyse, mutta tahdot varmaankin kuulla lisää?
 
 
Meidän Isosisko, reipas 6-luokkalainen, sai nyt luvan matkustaa ensi kertaa yksin junalla loman viettoon parhaan ystävänsä luo. Pendolino Tampereelta veisi sinne parissa tunnissa. Tampereen rautatieasemalla oli ruuhkaa ja Helsingistä tuleva juna myöhässä, sillä se oli poiminut viallisesta junasta extra-matkustajia Toijalassa. Nämä ihmiset purkautuivat siis junasta ulos Tampereen asemalla. Lisäksi Pendolinon vaununumeroita ilmaisevat valotaulut olivat epäkunnossa. Nämä saivat aikaan mukavan kaaoksen asemalaiturilla, sillä juna jatkaisi matkaansa vain 4 minuutin pysähdyksen jälkeen. Mulla oli siis saattajana tasan 2 vaihtoehtoa:
 
a) laittaa lapsi laukkuineen junaan ja heiluttaa iloisesti asemalaiturilta samalla, kun hän lähtisi yksin etsimään matkalipussa olevaa junanvaunua + istumapaikkaa
 
b) mennä lapsen kanssa junaan ja etsiä yhdessä oikea vaunu + istumapaikka.
 
 
Salamannopea päätös ja niinpä nousimme b-vaihtoehdon mukaisesti yhdessä junaan, kun sata ihmistä oli ensiksi tullut pois sieltä. Tämän jälkeen liikuimme junassa ihmismassan mukana madellen eteenpäin, kun Pendolino yhtäkkiä nytkähti liikkeelle! Ja mä olin siis sisällä junassa, vaikkei mun pitänyt! Eihän siinä auttanut itku markkinoilla, ei äidillä eikä tyttärellä. Sain kauhultani kakistettua, että voihan vitsit, mä en kuulu tänne ja samassa juna jo kiihdytti satasen vauhtiin! Lapsi istui paikalleen, mullehan ei tietenkään ollut paikkaa varattuna. Hän riisui päällysvaatteensa, laittoi korvanapit korviin ja rupesi kuuntelemaan musaa, kaivoi sipsit ja karkit esiin ja hihitteli vaan tapahtuneelle. Mä kaivoin käsilaukustani puhelimen ja soitin tietty oitis miehelleni, joka yhä seisoi hölmistyneenä kahden pienemmän lapsen kanssa asemalaiturilla Tampereella! Puhelun aikana selvisi myös, että mulla oli käsilaukussa Pikkusiskon hanskat, lasten tikkarit, auton avaimet sekä lipuke parkkihalliin. Ja samantien puhelin varoitti, että akku loppuu. Iiiik.
 
Ystävälliset kanssamatkustajat junassa tyrskähtivät tässä vaiheessa nauruun, että tämähän alkaa olla yhtä jännittävää kuin Speden sketsit ja siinä samassa 5 kättä ojensi mulle omaa kännykkälaturiaan lainaksi :) Miten ystävällistä, kiitos kiitos! Yksi niistä passaskin puhelimeeni ja ehdin ladata puolisen tuntia puhelintani ennen kuin saavuimme Seinäjoelle. Tässä välissä vaunuun tietenkin asteli konduktööri, joka tarkasti matkaliput. Suupielet nousivat hänelläkin hymyyn, kun vuodatin hänelle säälittävän tarinani ja hän pahoitteli VR:n puolesta tapahtunutta + kirjoitti minulle matkalipun, jolla sain matkustaa tämän tahattoman matkani Tampereelta Seinäjoelle veloituksetta. Kiitin nöyrästi ja kysyin samalla, että miten sitten mahtaa olla paluumatkan laita. Kuulemma tunti odottelua ja sitten raiteelta kaksi junayhteys takaisinpäin. Mutta saman tarinan joudun kuulemma kertomaan konnarille siinäkin junassa ja hän sitten päättää, mitä paluumatka maksaa vai maksaako mitään.
 
 
Huoh. Olin saanut saatettua lapsen turvallisesti junaan ja tunsin vieläpä suunnatonta ylpeyttä meidän Isosiskosta, joka käyttäytyi junassa tottuneesti kuin matkustaisi sillä päivittäin. Itselläni oli pasmat sen verran sekaisin, että vain vaivoin pystyin pitämään itseni hysteeriseltä naurulta kasassa. Junan saavuttua Seinäjoelle halasin reippaasti tyttäreni, toivotin hänelle ties monennenko kerran hyvää syyslomaa ja nousin junasta. Ja heilutin tietenkin iloisesti asemalaiturilta, niinkuin alunperin oli tarkoitus ;) Ja tunnin odottelun jälken koitti oma kotimatkani. Luvallisesti VR:n piikkiin sekin, kiitos mukavan konnarin. Myös mieheni oli neuvokkaana saanut tällä välin auton ulos rautatieaseman parkkitalosta, sillä hänellä oli onneksi saman auton avaimet omassa taskussaan, ja olipa onnistuneesti tyynnytellyt Pikkusiskon itkunkin, että ei äiti tahallaan lähtenyt ja jättänyt meitä. Mieliharmi pompittiin pois tämän jälkeen parituntisella HopLopissa ja kun junani saapui takaisin Tampereelle, he olivat jo iloisina asemalaiturilla vastassa. Ja Pikkusisko muisti heti kysyä sitä tikkaria käsilaukusta!
 
Sen pituinen se. Koskaan ei näköjään tiedä, miten elämä yllättää. 6-luokkalainen pääsi kuitenkin onneksi ystävänsä luo ja hänen ensimmäinen junamatkansa yksin sujui hienosti (vai voiko sanoa yksin, koska olin puolet matkasta mukana ;). Tarinan opetus: pidä aina käsilaukussasi mukana vesipulloa, kännykkää + laturia sekä rahakukkaroa. Päällä lämmintä vaatetta, jalassa hyvät kengät ja riittävästi huumoria takataskussa. Koskaan kun ei näköjään voi olla varma, mistä itsensä löytää!

Ja muista aina toimia lapsen parhaaksi! Kiitos vielä VR ja Pendolino S45 ystävälliset naismatkustajat tänään 17.10.2012 Tampereelta Pohjoisen suuntaan! Pelastitte päiväni ;)

-Sally-
 
 

23 kommenttia

  1. Ihana Sally <3 :)
    Onneksi kaikki kääntyi parhain päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kaunokainen ;) Kiitos kommentistasi. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin :)

      Poista
  3. Nuo pendolinot on niin nopeita - itse ei edes huomaa, kun on jo matkalla. :D
    Oli taatusti ainakin erilainen - ja ikimuistoinen päivä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Heluna. Juu, tästä riittää kerrottavaa aikanaan lapsenlapsillekin ;)

      Poista
  4. Voi ei mikä seikkailu! :) No onneksi kaikilla riitti ymmärrystä ja huumoria..! Ja tarinalla oli onnellinen loppu :)

    Pakostakin tuli mieleeni oma reissu kun olin palaamassa Helsingistä Ouluun. Olin sairastunut matkalla oksennustautiin ja juuri ja juuri kykenin lentämään sinä päivänä takaisin kotia kohti. Olimme jo päättäneet, että mies ja lapset ovat muutaman päivän mummolassa (jossa olivat jo valmiina) jotta he eivät sairastuisi. No juuri ennen kun kone lähti liikkeelle laiturilta, huomasin että eihän mulla ole kotiavaimia. Ja vara-avaimetkin on sattumoisin talossa sisällä. Onneksi pystyin vielä soittamaan äkkiä ennenkuin kone oli ilmassa..! Eihän muulla perheellä muu auttanut kuin hypätä välittömästi autoon kahden tunnin ajomatkalle, jotta ehtivät kotiin samalla kuin minä.. Jotenkin kaikki tuo tuntui niin kauhealta silloin puolikuntoisena ja väsyneenä, mutta nyt voi jo nauraa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos J. Sulla se vasta seikkailu on ollut! Ja vielä puolikuntoisena! Naisen käsilaukun sisällöstä väännetään usein vitsiä, mutta olen huomannut, että koskaan siellä ei ole liikaa ;)

      Poista
  5. Seikkailua kerrakseen ! Pendolinojen numeroita on yleensäkin vaikea havaita:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa se. Konnari sanoi, että digitaaliset numerotaulut ovat olleet kyseisessä junassa jo 2 kk rikki :/

      Poista
  6. Voi eiii! Olipa sulla aikamoinen amazing race -kiekka:-)) tää oli hauska myös lukea!

    Terkut sairaalasta - onneks on kännyt ja niissä netit:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amazing race, todellakin! Kiitti Hannis.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No niin oli! Tällaista ex-tempore seikkailua oikein :D

      Poista
  8. Olipas seikkailu :) Hauskaa luettavaa tässä aamupalan lomassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Marja, hyvä ettet vetäissyt kahveja väärään kurkkuun ;) Aurinkoa päivääsi!

      Poista
  9. Matkailu avartaa!Kyllä nämä odottamattomat jutut on yksi elämän suola,niiltä ei voi välttyä ja lähes aina saa jälkeenpäin hyvät naurut.Sinut tuntien,olet kyllä vastuullisin äiti mitä toivoa voi ja tämäkin keissi taas sen osoitti.Sally rules!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, Jaana. Enhän mä voinut valita a) vaihtoehtoa ja vaan häipyä. Onneksi VR:n henkilökunta oli ymmärtäväistä sakkia.

      Poista
  10. Kylläpä oli sattumusten summa. Onneksi oli ymmärtäviä kanssaihmisiä matkassa mukana ja tarinalla onnellinen loppu!

    VastaaPoista
  11. Olipa sattumus! VR:läisen puolisona toivon, että laitat myös konnareille kohdistetut kiitokset netin kautta asiakaspalautteena. Se varmaan voisi pelastaa heidän päivänsä! Positiivinen palaute piristää meitä kaikkia, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitti vinkistä! Teen sen heti. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  12. Mahtava seikkailu :-) Varmasti tuo tapahtuma jäi mieleen kaikille asianosaisille, myös niitä latureita lainanneille!

    Onneksi sun matkalle sattu mukavat konnarit! Minut ja 16v tyttäreni, sekä meille ennestään tuntematon 19v opiskelijatyttö uhattiin heittää junasta ulos keskellä yötä, vesisateeseen, asemalle jolla juna ei normaalisti pysähdy, koska tyttäreni ja tuo toinen tyttö eivät olleet saaneet uutta lukuvuositarraa opiskelijakorttiinsa! Minulla ja tyttärelläni kävi hyvä tuuri, kun kuljettaja ei junaa pysäyttänyt tuolla asemalla, joka oli keskellä ei mitään, vaan pääsimme perille Hämeenlinnaan. Mutta tuota 19v itkevää tyttöä oli 3 konnaria heittämässä ulos junasta Hämeenlinnan asemalla!!! Tyttö parka oli aivan hädissään; puhelimen akkua jäljellä 9%, asemarakennus kiinni, pihassa ei taksin taksia, bussit ei siihen aikaan enää tässä kylässä kulje ja vettä todellakin satoi kaatamalla. Eipä siinä meille paljon vaihtoehtoja jäänyt, pakko oli poimia tyttö meidän matkaan :-) Meillä sitten ladattiin puhelin, haukuttiin VR ja parannettiin maailmaa, sekä odotettiin tytön poikaystävää, joka ajoi Tampereelta Hämeenlinnaan pelastamaan prinsessansa <3 Joten, loppu hyvin tässäkin tarinassa!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.